perjantai 4. joulukuuta 2015

Rouhee taulu

Eilen, kun tuusailin tarjottimen vanhasta laudasta, niin sitä jäi vielä jäljelle pätkä.
Olin kellarissa, miun askartelucornerissa, ja tuusailin siinä aivan jotain muuta.. Ja kuuntelin samalla meiän tyttösen joululaulu harjoittelua.. Ja tuo laudanpätkä oli jäänyt nököttämään siihen.
Otin sitten pensselin kauniiseen käteen, ja pienen maalipurkin lopun jolla rupesin sötköttään..
Samalla joululaulut korvissa soiden.
Sen enempää ajattelematta tai suunnittelematta, että mitä tästä tulee tai tuleeko mitään, mutta sötkötämpä nyt kuitenkin tässä :)
Ja makkariin se laudanpätkä sitten muutti.
Seinällä näkyy myös jo aiemmin puhetta olleesta keppi vanhuksesta.
Se on selvittänyt monta muuttoa, enkä ole sitä hannonut ikinä hävittää.
I like.






Ja näinkin yksinkertaiseen päädyttiin tarjottimen kanssa..


Perjantaita! 
Nyt on muuten lunta tulvillaan...

2 kommenttia:

  1. Heh, mullakin on yksi vanha kepin raato jota suojelen kuin arkeologista löytöä. Kepin on poikani pikkuisena tuonut kotiin ja muistaakseni silloin niin paljon häntä toruin, ettei kaikkia keppejä ja kiven murikoita tarttis roudata mukanansa. Mutta siltikin se keppi on muutosta muuttoon aina pysynyt mukanamme, ja edelleen toimittaa sisustuksellista virkaa milloin missäkin, enään siitä en luopuisi. Mutta hei, vallan mahtavan taulun teit. Voi, jospas mullakin olisi noin paljon tyhjää hyllytilaa jossakin..Nopeasti kyllä täyttyisi kaikenmaailman dingeldongeleista =D

    VastaaPoista
  2. Näinpä :) Ja kiitos :) No ei nuo hyllyt meilläkään aina tyhjänä ole..on kippoo ja kuppoo.. ja kirjoja :)

    VastaaPoista