lauantai 8. lokakuuta 2016

Lokakuuta jo

Täällä ollaan..
Ja lokakuuta mennään jo, huh!
Tietokoneen avaaminen on ollut nyt todella ruosteessa,
ja sitä on mielummin tullut avattua Diana Gabaldonin -Matkantekijä kirja!
Koukussa siis, eikä tahho malttaa laskea kirjaa kädestä laisinkaan!
Suosittelen siis!
Kirjoista tehty sarja Outlander- mikä tuli hetki sitten televisiosta päättyi, enkä malttanut odotella uutta tuotantokautta, niin nappasimpa kirjastosta mukaani kirjan, jonka pohjalta kyseinen sarja on tehty.

Ollaan saatu nauttia hienoista keleistä, ja kirpakoista aamupakkasista!
Kaunis syksy!
Makkarissa aloitettu pieni maalausprojekti, josta lupaan päivitellä lähiaikoina...
Nyt siis koisataan keskellä keittiötä. Kannettiin sänky puuhellan eteen ja toimiihan tää näinkin.
Varsinainen buduaari. Yksiö meininki, mutta toimii ja vaihtelu virkistää :)

Kanasista ja kukkoloisista, on ollut vähä murhetta ja huolta...
Eka kukko Jeti pääsi pölkylle, kun rupesi hyppimään silmille. Hormoonityrskyissään ja mahdottoman kovassa suojeluvietissä omia akkojaan kohtaan, kiekui kun mikäkin aina kun kanalaan meni, ja oli varpeillaan. 'Rontun' kanssa ollessamme kanalassa hyökkäsi kukko kirjaimellisesti tyttösen päälle. Onneksi olin paikalla. Siinä lenti kipot ja kupot käsistä ja perkeleet!
Tilanne meni sellaiseksi ettei kanalaan uskaltanut juuri mennä, kun herra oli jo vastassa ovella.
Tilanteessa ei ollut sitten mitään muuta vaihtoehtoa, kun laittaa kukko pataan.
Myöhemmin kun tässä otimme tipuja Hilla, halla, helle. Paljastui Halla kukoksi.
Ajattelin että annetaampa uudelle kukolle mahdollisuus.
Aikaa kului. Naikkoset rupesi kiinnostamaan sillä silmällä.
Tässä yksi kaunis päivä menin kanalaan aukaisemaan ikkunaan.
Hertta-kana kyyhötti nurkassa yltäpäältä veressä. Kukko yltäpäätä veressä-
Aukaistuani ikkunan Hertta viiletti kuitenkin viivana pihalle, kukko kintereillään. 
Ei antautunut meidän johtokana nuoren herran lemmenleikelle, joten meinasi tämä väkisin toisen saada. Retuutti niskasta minkä kerkesi, ja raahasi mukanaan.
Ajattelin, ettei tästä tule nyt kerrassaan mitään.. Hertta oli aivan toistaitoinen ja selvästi järkyttynyt vallan rajusta rakkaudesta ja hierarkia hakemisesta. Pakko oli laittaa kukko jäähylle hetkeksi, mutta homma jatkui samaan tahtiin hetken päästä.
Jouduin valitsemaan ja kukko sai lähteä taas.
Ja meille taida enää kukkoa tullakkaan...Ihmisillä on monenlaista kantaa, että kanalauma tarvitsee herransa. Minusta ei. Meidän kanaset on ollut paljon ns. ihmisystävällisempiä ilman kukkoa.
Mutta se siitä...
Tulipa pitkä sepustus aiheen vierestä!

Vähän on jo talvea ja punaista tullut sisustukseen.
Kynttilöitä poltetaan ahkeraan, ja tunnelmavaloja ripusteltu jo sinne tänne.
Tätä tulevaa pimeyttä kestä muuten lainkaan!
Hei muistakaa ne d-vitskut! Täällä popsitaan ankaralla kädellä aurinkoa suuhun..

Tulevat työkuviot siintää silmissä...
Ihan kiva lähteäkkin. Vaikka kotona oloa voita mikkään!
(ruuhkavuodet pomppii silmissä....)
Toivottavasti löydän sen ajan tännekkin!
Lokakuussa luvassa täällä puolella;
Makkarin maalausprojektia.
Ja ainakin saippua juttuja!

Lauantai illan jatkoja tyypit! :)










P.S
Ja tässä vielä;
Köyhän naisen kattokruunu.
Johon tarvitsen polkupyörän vanteen, ketjua, spray-maalia, ja patterilla pelittävät jouluvalot.
Vielä en tiedä lopullista paikkaa tälle häkkyrälle, mutta varmasti se vielä löytyy!
Kenties puuhellan päälle tai makuunhuoneeseen...hmmmm...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti